Jospa sitä oikeasti joskus jotain kuulumisiakin kirjoittaisi, edes pari kertaa vuodessa.

Vuosi alkoi rankasti. Saimme marraskuussa 2010 tietää Rillan selän tilanteen. Rilppa oli minulla tammikuussa hoidossa ja yhteinen aika oli mukavaa, harmi vain etten tiennyt sen olevan viimeinen yhteinen kertamme...Rilla jouduttiin lopettamaan maaliskuussa, sillä selän ahtauma oli pahentunut rajusti marraskuussa otetuista kuvista. Aikaa oli kuvien välillä siis kolmisen kuukautta. Shokki oli melkoinen ja ikävä on edelleen kova, vaikka aikaa onkin jo monta kuukautta kulunut. En ikinä kuvitellut ensimmäisen kasvattini lähtevän noin nuorena.

Jottei vuosi olisi liian helppo tuli toukokuussa lisää ikäviä yllätyksiä eteen. Toope alkoi oksentelemaan ja ei suostunut syömään, oli myös kovin kovin vaisu pieneksi nakiksi. Vein nakin päivystykseen, jossa epäiltiin, että suolessa näkyvä kaasu (Toope kuvattiin suolitukosepäilyn vuoksi) aiheuttaisi koiralle kipua. Koiraa nesteytettiin ja laitettiin kotia mahalääkkeiden kera. Vein Toopen kuitenkin heti seuraavana päivänä ell., sillä koiran vointi ei kaikesta huolimatta parantunut. Verikokeista ilmeni, että koira on todella huonossa kunnossa (tämän huomasin kyllä muutenkin). Lisää nesteytystä ja lopulta koira avattiin, sillä varjoaine ei edennyt mahalaukkua pidemmäs (edelleen oli suolitukosepäily). Avatessa selvisi, että koiralla on erittäin paha verenmyrkytys suolessa. Ell. sanoi, ettei ole moiseen törmännyt koko uransa aikana. Toopelle annettiin vahvat antibiootit, nesteytykset ja ainut vaihtoehto oli odottaa selviääkö koira. Yön nakki selvisi, mutta kun vein koiran seuraavana päivänä takaisin oli lopullinen päätös pakko tehdä. Varjoaine ei ollut edelleenkään edennyt mahalaukusta, suoli ei yksinkertaisesti toiminut. En pysty kuvailemaan sitä tuskaa...näinhän minä miten paha Toopella oli olla. Ja olen tehnyt päätöksen, etten koiriani kituuta turhaan.

Koska syy verenmyrkytykseen oli mysteeri päätin laittaa Toopen avattavaksi. Pitkään odottelimme tuloksia ja yllätys oli suoraan sanottuna suuri kun vastaus vihdoinkin tuli. Kyseessä oli epäilemättä PARVO. Meidän pieni terve nakkimme kuoli parvoon. Toope oli asianmukaisesti rokotettu, eikä uusintarokotus olisi ollut vielä vuoteen ajankohtainen.

Tiedänhän minä, että muitakin rokotettuja on sairastunut parvoon, kukaan ei vain osannut epäillä Toopella sitä. Ehkä jos se olisi tajuttu päivystyksessä ja nakki olisi saanut nesteytystä enemmän, olisi herra voinut selvitä. Mutta tämä on jossittelua...ja jossittelua minä jatkan vielä varmaan kauan. Miksi en tajunnut, miksi en osannut auttaa...? Miksi, miksi, miksi? Ja ennen kaikkea...miksi Toope?

Ikävä on suunnaton, itku tulee edelleen useamman kerran viikossa, ei onneksi sentään ihan joka päivä. Pitäisi jaksaa tehdä nakille oma muistosivu, mutta se tuntuu jotenkin hirmuisen vaikealta. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan ikävää ja itkuhan tässä kirjoittamisessa aina vain tulee. Toope saa nyt kuitenkin juoksennella Rillan kanssa, ehkä jopa pärjää tuolla yläilmoissa paremmin kuin Roihulle täällä maanpäällä. Rakas nakkini.

Eikä ne uutiset siihen lopu. Heti Toopen kuoleman jälkeen huomasin Bedan olevan kivulias. Eikun ell. ja verikokeisiin/kuviin (kuvilla halusin varmistaa, ettei Bedalla ole syöpää/kasvaimia). Verikokeista paljastui kuitenkin haimatulehdus, joka saatiin kuriin rasvattomalla ruokavaliolla ja kipulääkkeillä. Beda oli hetken jo parempi, kunnes parina päivänä kulki selkä vähän köyryllä. Yhtenä päivänä Beda oli selkeästi kipeämpi ja selkä oli entistä enemmän köyryllä, eikä tilanne lauennut millään (ei kipulääkkeillä tai pienellä kävelytyksellä). Bedan selkä kuvattiin ja sieltähän löytyi välilevynpullistuma. Beda huumattiin kovilla kipulääkkeillä muutamaksi päiväksi ja jäätiin odottelemaan kuinka pullistuman käy. Tällä hetkellä tilanne on aikas hyvä ollut. Kerran tuon jälkeen on yhtenä ainoana päivänä Beda hieman köyristänyt selkää, sekin saattoi johtua pienestä kolarista parin pienen bc pennun kanssa. Beda ei nyt kuitenkaan käy pidempiä lenkkejä meidän kanssa, eikä myöskään saa revitellä lelujen kanssa (kerroppa tuo nyt sille sitten kun toinen tulee silmät loistaen lelun tai keppin kanssa nenän eteen...).

Roihun kulmahampaan poisto tuntuu niin pieneltä uutiselta, ettei ole melkein edes mainitsemisen arvoinen. Roihun vasen yläkulmurihan siis lohkesi jonkun onnettomuuden seurauksena ja se päätettiin poistaa. Hammas poistettiin toukokuun alussa. Samaisena aamuna kun Roipalla oli hampaanpoisto kävimme aamulenkillä ja Toope tikkasi Roihuun hirmuisen vekin nivuseen. Tämähän sitten tietty paikattiin samalla kerralla. Kuinka silloin kirosinkaan tuonta pientä nakkia. Roihulla on siis ainakin Toopesta aina muisto mukana arven myötä.

Mutta jottei menisi synkistelyksi koko homma, niin pitäähän sitä jotain hyviäkin uutisia mainita. Puolasta kotiutui kesäkuun alussa pieni musta trikki narttu, Kiri. Kiri on samaiselta kasvattajalta kuin Tomukin, tosin aivan erityyppisistä linjoista. Kiri on syntynyt huhtikuun 10. Lisäksi lensi Yhdysvalloista heinäkuun puolessa välin pieni Priima meille karjakoiraksi (toivoakseni ainakin). Primpula on syntynyt puolestaan maaliskuun 28. Katsellaan mitä neideistä kuoriutuu :) Priimasta olisi tosiaan tarkoitus tulla nautapaimen, Kiristä pääsääntöisesti agility/toko/hakukoira. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo pikkuneideille tullessaan.

Roihu on tahkonnut tuloksia Siljan kanssa. Parivaljakko nousi kolmosiin viime viikonloppuna Raumalla! Hurjan hienoa! Nyt Roihu päätti sitten pitää kisatauon ja tekaisi juoksun. Roihu pääseekin hoitoon Päiville...saa Pimu juoksukaverin.

Päivi ja Pimukin ovat ahkerasti kolunneet kisoja! Pimullahan on jo ensimmäinen nollakin agissa! Ja monta viitosta ;) harmittavan lähellä on nolla ollut jo monta kertaa, mutta pienestä se on kii! Lisäksi Pimpula on tutkittu nyt polvista ja silmistä terveeksi neidiksi. Hienoa!

Meidän pojista luonnetestattiin Furi ja Turbo. Furi sai 125 ja laukauskokematon, Turbo 123 ja laukauskokematon. Pojilla taistelutahdon puute tipautti pisteitä, vaikka muuten menikin ihan kivasti. Molemmat pojat nuuskuttivat maata himokkaasti ja taisi Turbo kusaista kelkan päällekin. Ja minähän vein Furin testiin. Kivasti poika meni, vaikkei ollut kotiväki viemässä.

Loppuviikosta lähdemme asuntovaunuilemaan ja Roihu jää tosiaan hoitoon, muuten koko sakki tuleekin mukaan. Tuittu on nyt ontunut jonkun aikaa, mutten ole saanut sitä hierottua, joten loman aikana olisi tarkoitus se käsitellä pariin otteeseen. Jos ontumiseen ei näytä löytyvän syytä, niin kuvaus on edessä jossain välissä. Bedaa en raaski mihinkään jättää. Saas nährä miten matka menee tuon sakin kanssa.

Roihun pentusuunnitelmat olisi tarkoitus päivitellä pentusivuille kun mies ehtisi. Roihun sulhoksi on valittu Jösta, komea ruattalaismies ;) täältä löytyy lisää tietoja miekkosesta http://www.saunajaakko.com/josta.htm

Pennuille etsin aktiivisia harrastuskoteja, joissa on tavoitteita. Odotan pentueelta paljon, joten aloittelevien käsiin nämä koirat eivät lähde. Yhdistelmässä on potentiaalia lähes lajiin kuin lajiin (agi, toko, PK, pelastus). Siksipä näistä koirista ei tule pelkästään sohvan lämmittäjiä (Roihu on kyllä tässäkin varsin pätevä) vaan haluan pennut tosissaan harrastaville. Lisätietoja tulee syksyllä sivuilla. Seuraavaa juoksua odotan maaliskuulle, joten astutus olisi maaliskuun tienoilla, pennut syntyisivät toukokuussa ja olisivat luovutuksessa heinäkuussa. Mikäli kaikki siis sujuu suunnitelmien mukaan. Roihua saa tulla katsomaan treeneihin ja kisoihin, sekä tietty kotia, samaten Jöstaa saa mennä kisoihin katselemaan, jos haluaa.

Nyt kuitenkin on aika mennä tältä illalta nukkumaan, huomenna on taas puuhakas päivä edessä.