Eilen sitten matkustettiin Kujetta moikkaamaan ekaa kertaa "tositarkoituksella". Pariskunta sai leikkiä pihalla ensin vapaana ja vähän jo näytti siltä, ettei Priima vielä seiso kunnolla sulhollensa (eipä kyllä hammastakaan vilautellut). Vähän taivutteli häntäänsä sivulle, muttei malttanut jäädä paikoilleen kun Kuje vähän kokeili herrasmiesmäisesti hypätä selkään. Siinä hetken peuhaamisen jälkeen napsautin Priiman hihnaan, jotta oltaisiin hetki paikoillaan ja ei mennyt kauaakaan kun Kuje jo kovasti treenaili hyppyjä. Priima seisoskeli rauhassa paikoillaan häntä sivussa, ei sanonut mitään tai yrittänyt alta pois (tämähän oli sitten varmaan se paljon puhuttu pakkoastutus kun narttu oli hihnassa kiinni). Parin harjoittelun jälkeen Kuje sitten osuikin oikeaan osoitteeseen ja kaverukset olivat nalkissa. Priima ei päästänyt pienintäkään ääntä tuossa vaiheessa, oli muutenkin todella rauhallinen. Vasta nalkissa alkoi sitten olemaan vähän sitä mieltä, että voisi häippästä paikalta ja vähän yritti kiemurrella pois, rauhoittui kyllä sitten rapsutteluun. Aikaa ei tullut otettua, mutta kyllähän siinä jokunen tovi vierähti koirien kanssa kyykkiessä pihalla. Eli voisi sanoa, että helppo astutus ja erittäin onnistunut reissu :) tänään käydään sitten vielä toinen reissu tekemässä äijän luo, katsellaan mitä mieltä Kuje ja Priima ovat asiasta tänään. Nyt sitten alkaa se jännitys ja oikea odotus! Pentublogia ei vielä availla, kirjailen alustavasti tänne sitten tuntoja ja pentublogi aukeaa sitten vähän ennen synnytystä.

Joulu vietettiin tosiaan Varkaudessa, tosin reissun aikatauluja vähän muuteltiin Priiman juoksun vuoksi. Kivaa oli ja käytiin Lauran ja koirien kanssa lenkilläkin parina päivänä. Olipas omituista käydä hihnalenkeillä kunnolla pitkästä aikaa. Ekana päivänä nuo rusakot vielä vetivät hulluna hihnoissakin, maalaispiskit. Prota ja Tuittua en pidemmille lenkeille edes ottanut mukaan. Roihu kruunasi jouluaaton ryöstämällä ulkona (pöydällä) olleen lohen ja vetäisemällä sen naamariinsa. Ja syyllinenhän paljastui oksennuksen kautta, ahne prkl. Mutta mitäs muutakaan sitä voisi tuolta odottaa...onneksi ei ollut ainoa lohiruoka, joten saatiin me ihmisetkin ruokaa vielä. Kotimatka sujui mukavasti vesisateessa, yhtään ei nurinoita/murinoita kuulunut takaluukusta, vaikka Tuittukin pitkästä aikaa oli mukana menossa. Tuittu olikin yllättävän sutjakassa kunnossa reissun jäljiltä! Jos Priimalle nyt sitten tosiaan on pentuja tulossa, niin Tuittu lähtee varmaan Varkauteen hoitoon pentujen ajaksi. Tuittuhan ei sitten yhtään tykkää pennuista ja turha sitä on niillä stressata tai sen puoleen syöttää pentujen neniä Tuitulle. Roihu varmasti kouluttaa pentuja, veikkaan Priiman vaan peuhaavan kakaroidensa kanssa ja unohtavan tuon koulutuksen kokonaan...se kun niiiiin rakastaa ihania pieniä pentusia.

Tässä vielä ennen koiranpentuja on odotettavissa pikkupupuja. Lähipäivinä pitäisi kolmen neitokaisen pullauttaa meille poikasia kasvamaan. Katsellaan mitä tuleman pitää.